San. Apa Ali-Löytty, säv. Samuli Saarinen

Lähde rohkeana matkaan

Jätä tuttu ja turvallinen

Astu vihdoin yli rajojen

Vie, vie askel eteenpäin

Anna tuulen tarttua sieluusi

Jätä saavutuksesi taa

Anna sydämesi avautua

Rauhan syvään laskeutua

Rakenna alttari tähän tänään

Ja asetu odottamaan

Vielä vähän aikaa

Vielä vähän aikaa

Avaa tarinasi käänteelle

Vielä yksi luku odottaa

Oletko valmiina lähtöön

Tuulen, tuulen jo tuntea voi

Etsin vajaa pari vuotta sitten säveltäjää yhdelle joululiselle tekstille Facebookissa. Samuli laittoi viestiä olevansa kiinnostunut, mutta olin kerennyt antamaan tekstin jo Markus Malinin työstettäväksi (Biisin nimi: Joulu ilman sinua, löytyy Tiellä ken vaeltaa - joulupraise II -levyltä). Mutta itselleni alkoikin syntyi uuden tyyppisiä tekstejä viime vuoden marraskuussa ja Samuli tuli mieleen. Lähetinkin kokeeksi hänelle yhden uusista teksteistäni ja viikon sisään hän laittoi kolme eri versiota siitä. Ajattelin, että wow, onpa kova tahti kaverilla. Ollaan sitten työstetty yhdessä tähän mennessä 8 biisiä valmiiksi :)

Sillain todella hauska juttu, koska olemme Samulin kanssa luokkakavereita. Ja oikeastaan vasta nyt sitten Facebookin myötä on luotu yhteyksiä uudelleen ja vielä uusissa merkityksissä. Kumpikaan meistä ei silloin alakouluaikana ollut gospel-piireissä, mutta nyt Samuliltakin on ilmestynyt tuore levy, johon voit tutustua tässä.

Vielä tuohon biisiin ja sen tematiikkaan...

Biisin synnystä muistan sen tilanteen. Vuosiluku on unohtunut. Olimme Emilian kanssa lähteneet juuri Seinäjoelta ajamaan etelämmäksi ystävämme häihin. Vuosi oli 2006 tai 2007. Jalasjärven ohitettuamme minulle tuli fiilis, että nyt tulis tekstiä. Ajoin autoa, joten en pystynyt kirjaamaan tekstiä. Pyysin vaimoani ottamaan paperia ja kynää ja hän repäisikin kalenterin takasivuisto yhden kirjoittamista varten. Sanelin tekstiä, Emilia kirjoitti. Jo se kirjaamishetki tuntui erityiseltä - jotain purkautui ulos näihin sanoihin. En vielä silloin tiennyt mitä se oli.

Teksti odotti aikaansa useamman vuoden ja kulki reipäistyllä kalenterin sivulla aina kevääseen 2012 asti. Olin SLK-valmentajien koulutuksessa IK -opistolla Keuruulla ja olimme aiemmin jo työstäneet useammankin biisin Samulin kanssa valmiiksi. Olin käynyt läpi pajallani vanhoja papereitani ja tämä teksti nousi sieltä esiin. Laitoin sen reppuni pohjalle odottamaan digitalisoimista. Kinesteettisenä oppijana, mulla pitää aina olla jotain sormilla näpräämistä tai tekemistä, että voin kuunnella aktiivisesti, joten luentojen aikana (jotka olivat ikävä kyllä luennointia 90%:sti) otin tekstin ja kirjoitin sen suoraan sähköpostiviestiin ja lähetin Samulille. Muistaakseni jo tunnin sisään Samuli lähetti takaisin tasoitetun version, jossa oli selvä säejako jo olemassa. Saman päivän iltana jo sain sähköpostiini valmiin biisin. Tämä on tässä. Tähän ei tartte koskea.

Sukellus vielä syvemmälle...

Biisin tekstihän puhuu lähtemisestä. Jäin työstäni burn out -lomalle 2008 keväällä. Tämä teksti, puhuu jo muutama vuotta aiemmin lähtemisestä, eteenpäin siirtymisestä (lähteminen tapahtui vasta 2008 syksyllä). Biisin tekstin sisältö ja tematiikka oli joka tapauksessa oman ymmärrykseni ja tietoisuuteni ulkopuolella. En todellakaan ollut tekemässä lähtöä. Olen pohtinut kahta mahdollista ”selitystä” kuinka ymmärtää kyseinen ilmiö:

1. 1)Sisäinen vuoropuhelu. Biisin teksti on ns. sisäistä vuoropuhelua. Kehoni tiesi ja tunnisti uupumisen aiemmin, ennen kuin se nousi edes omaan tietoisuuteeni ja ikään kuin ”tiesi” mikä todellinen tilanteeni oli, mitä oli tulossa ja mihin varautua: lähtemään. Varsin mahdollista.
   

2. 2)Jumala on olemassa. Biisin teksti sisältää oman kognitiivisen tietoni puolelta tietämätöntä. Tuntuu ihmeelliseltä puhua asiasta, josta ”ei mitään” vielä itsekään tiedä.
   

Summasummarum. Kuuntele biisi. Olis kiva kuulla palautetta minkälaisia ajatuksia se ja tämä sepustus sinussa saa aikaan :)